Vuoden viimeinen

Ciao kaikki ♥
Pahoittelut jälleen kerran hiljaiselosta teille jotka jaksaisitte lukea mun hömpötyksiäni. En oo vaan ajatellut koko blogia pitkään aikaan, ollut niin outo syksy mulla. Sellasta tunne pyörremyrskyy ollut nyt et blogitus on kyl ollut viimenen asia mitä oon ajatellut. Mutta sydäntäni lämmittää kun välil on tullut kommentteja koskien kiinnostusta tätä kohtaan. Kiitos teille! Nyt kun vuosikin vaihtuu niin voispa sitä kattoa uudelleen kaikkea jos OIKEESTI vaan kunnostautuisin ja jatkaisin kirjoitteluu useemmin :) Sain just joululahjaksi uuden ihanan läppärinkin ja TYÖTUOLIN (xD) siis tää on niin ihana istua. Tosin olin just ottamassa suihkurusketuksen niin jouduin laittamaan pyllyn alle pyyhkeen että tää valkoinen unelma ei tuhraannu :D

Se ois sitten uuden vuoden aatto huomenna (en oo varma onko yhdyssana, sorry, en jaksa tarkistaa Googest) ja voin kyl rehellisesti sanoa että on kyllä ollu rankin vuosi henkisesti varmaan ikinä. Kevään ero ja paskamyrsky ja muutenkin tää syksy on ollut mulle jotenkin normaalia raskaampi kokemus. Välillä on ihan ok fiilikset mutta välillä niin hirveetä kun ei edes tiskejä saa kiroamatta tiskattua tai lakanoita vaihdettua. Itkemistä kotona ilman mitään syytä. Oon vaan ollut tosi tunteellinen viime kuukaudet. On se tää aikakausikin joka tekee sen, vihaan pimeyttä ja kun viel joutuu yksin olemaan niin ei oo mitään herkkua aina.

Mut nyt alkaa taas uusi vuosi ja kaiken voi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. En kyl tiedä mitä mä nyt puhtaalta pöydältä aloittaisin, aina voi mun mielestä alottaa puhaalta pöydältä. Ihan kesken vuottakin. Mut ihan kiva sanonta.

Aion viettää uuden vuoden ystävien kanssa skumppaa siemaillen. Ois ihan kiva piipahtaa jossain bailumekassakin, ku oon kerta ruskeekin enkä totaalisen rupsu. Tekee mieli tavata ihmisiä ja JUHLIA oikeesti en ookaan ollut baarissa johonkin kuukauteen varmaan. Tää on varmaan ennätys, hahah...

Näyttää iha amputoidulta toi mun käsi ku keikistelen XD Mut NYT alan valmistamaan mun keskiviikon juhla-ateriaa kalapuikkoja & ranskalaisia.

Vähän ehkä tylsä postaus mutta tiedättepä ainakin että olen elossa ja halusin muutenkin ilmoitella olemassaolostani. Ja tietysti sanoa hyvää uutta vuotta :) 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKKIIIII ♥ ♥ 

Ens vuonna kuullaan taas, pus!

 

 Tea

Catching Up

Moikka!
En edes muista millon viimeks oon kirjoittanut tänne. Tais olla joskus ihan alku syksystä...

Suurin syy mun kirjoittamisen loppumiseen on ollut varmaan ihan simppelisti se, että en oo jaksanut vaivautua väsäämään postauksia koska tuntuu ettei ihmisillä oo sen kummempaa kiinnostusta lukea mun höpinöintiä. Paitsi ehkä mun parhaalla kaverilla, joka on mun blogin ikuinen fani haha. Mutta oikeesti, en tosiaan kirjoita tätä blogia ainoastaan omaksi ilokseni, vaan tietty odotan että mun kirjoitukset kohtaa myös lukijan. Ainoastaan mun eroskandaalit tuntui kiinnostavan ihmisiä mutta nää muut löpinät ei niinkään viimeaikoina, ja en oo vaan sit enää jaksanut avata koko bloggeria, kysellä kavereita ottamaan kuvia musta tai mitään muutakaan tänne liittyvää. Tykkään edelleen kirjoittaa, siitä oon aina pitänyt! Ja itseni toteuttamisesta ja ajatuksieni jakamisesta. Mutta ei nyt oo vaan ollut fiilistä kirjoitella ja nähdä vaivaa, juurikin sen takia kun ei ole ollut mitään uutta mitä haluaisin kertoa ja etenkään, kun en tiedä kiinnostaako ketään mun elämän meno enää. Mutta teille jotka jaksatte ootte mun juttuja lukea ja seurailla viimeiset pari vuotta, ootte ihania ♥ Ja teitä varten tää täällä muutenkin on. Ehkä senkin takia en oo enää niin paljoa kirjotellut, on se että kiinnostuksen kohteet on muuttuneet. Blogin kirjoittamis into on hiipunut vähän ja tekis mieli tehä jotain uutta ja jännittävää enkä oo suomeks sanottuna edes muistanut koko blogin olemassaoloakaan...

Mutta nyt voisin ehkä vähän availla mun elämän viimeaikaisia tapahtumia :)

Mistähän mä ees alottaisin... Tää on kyl ollut tosi erilainen syksy mulle, muutin uuteen asuntoon ja joskus oon tässä asuessani tuntenut itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan ennen. En tiiä mistä se johtuu... Elämä meni perus meiningillä eteenpäin: viikot paiskin duunia, viikonloput juhlittiin ja sunnuntaina itkin krapuloissani yksinäistä elämääni. Ihan oikeesti, tää ei ole edes vitsi! Vaikka se huvittavalta kuulostaakin :D Sitten päästäänki siihen chapteriin joka ehkä toistaiseksi on vähän muuttanut mun elämääni. Lokakuun alussa meillä oli Espanjan reissu edessä (josta täälläkin mainitsin) ja sitä ennen mulla oli juurikin tää "lonely life" -vaihe pahimmillaan. Olin niin kyllästynyt kaikkiin miehiin ja myöskin pettynyt ylipäänsä kaikkeen. Lähettiin matkaan ja toivottelin hyvät loppuelämät dorkille ja hauska reissu oli kaikin puolin :) Se paikka missä me oltiin oli pikkunen paikka Alicantessa jonka asukaskunta koostui lähinnä eläkeläisistä jotka päristeli menemään sellasilla skootteri rollaattoreilla eli ehkä viimeinen paikka, jossa voisit kuvitella tapaavas yhen yhtä kiinnostavaa tyyppiä. Little did I know...

Seuraavan haluan kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi: Tapasin ihmisen. Ihanan ihmisen. En todellakaan ollut mistään selvimmästä päästä tuona iltana, mutta sen verran muistin että onnellinen olin. Tuli aika palata Suomeen ja ei siinä aikaakaan menny kun jo varailinkin lippuja takasin Espanjaan. Yhen ainoon tapaamisen perusteella ja aattelin vaan että NO MIKSEI nyt tuntuu siltä ja kun mahdollisuus oli niin menin. Tossa reilu viikko sitten palasin ja voin sanoa että onneks serurasin mun sydäntä ja lähin. Onneks tein sen ja pidän sitä yhtenä mun rohkeimpana ja vähän jopa hulluimpana tekona koska en todellakaan tiennyt 100% mitä odottaa. Mä halusin kokeilla ja vaikka kalliiks tulikin ne lentoliput niin sanon vaan että kaikki oli kaiken arvoista ♥  Varmasti yks mieleenpainuvimmista reissuista koskaan...

Enkä ois koskaan oottanut tämmöstä tapahtuvan. Siis ihan viimeisenä ! Mut näin se vaan on, että kun vähiten odotat... Ja oon niin onnellinen vaikka samalla kyllä surullinenkin. Sanon vaan että ihmiset arvostakaa sitä että teillä on rakkaat lähellä. ♥ Kyl mä mietin et miks mulle käy näin, että viimein kun tapaan jonkun, josta mä voisin oikeesti tykkäilläkin (ok multa se ei oo mikään huippusuoritus koska ihastun joka viikko uuteen ihmiseen) ja se toinenkin vois jopa tykkäillä takasin niin sillon välimatkaa on se miljoona kilsaa. Tyypillistä tuuria I guess... Ihmettelen kyllä tätä elämää.

Mut tämmöstä mulle tosiaan kuuluu tänä päivänä. Nyt mulla alkoi vapaa viikonloppu ja oon onnellinen! Meen nyt tekemään paahtaria ja sitten nukkumaan että huomenna jaksaa bailaa menemään :)

pusut ja hyvää viikonlopun alkua kaikkiiii ♥

Tea

My Weekend

Tässä mun viikonloppua kuvina :)

Perjantai meni aamusta ja päivästä muuttohommissa! Illalla mulle tuli vähän seuraa ja heivasin sen ajatuksen rauhallisesta perjantaista, oli sitä pakko vähän päästä kilistelemään sen kunniaksi että mulla oli vapaata ja uudelle kämpälle tietty myös.

Viimenen kuva vanhasta kodista :)

Eka kuva uudesta !

Lauantaina väsytti ihan hulluna. Kävin Jonnan kanssa lounaalla stadissa ja kotona mä vaan makasin, tein pakastepizzaa ja katoin Gossip Girliä.

Näytän silt et yrjö tulee mut tää oli onnistunein otos koko päivältä, hahah

 Sunnuntaina olikin työpäivä... Heräsin siinä vähän ennen kymmentä  ja keittelin kahvit ja söin aamupalaa. Valmistauduin ja hyppäsin sporaan. Töiden jälkeen näin mun kaveria Gabia ja oltiin meiän jo melkeenpä perinteisillä sunnuntaipäivällisillä, meiän aina niin uuden elämän kunniaks, hahah...
Mul oli vähä väsyny päivä ni kaikki nauratti. Ja varmaan huomaa noist kuvistaki et olin yks koikkelehtija mut onneks Gabi rakastaa mua tämmösenä hölmöläisenäkin ♥

Sit käytiin teelläkin, kun ei haluttu mennä vielä kotiin yksin vanhapiikailemaan.

Nyt oon kotona, ja jotkut mun yläkertalaiset paukuttaa jalkojaan hirveen kovaa lattiaan et koko kämppä kaikuu. Vaikka mulla on musatkin päällä niin kuulen. Sain kovalla vaivalla tän postauksenki tehtyä, kun mulla on niin tautisen huono nettiyhteys ja tää konekin alkaa jo vetelemään viimesiään niin tää on super hidas ja ärsyttävä. Tekis mieli heittää ikkunasta koko rakkine.

Mun loppuilta menee varmaan kattoessa Gossip Girliä (jälleen) ja meen nukkumaan ajoissa. Hieno elämä mulla! Nukuin viime yönä surkeimmiten ever ja näin kauheita painajaisia. Sellasia, että stadikan torniin ajoi terroristit lentokoneella ja näin ikkunasta kun se sortu. Vaikka en ees oikeesti nää tästä kämpästä sinne. Joku viel otti mut panttivangiksi täällä ja yritin paeta, mut sainkin pyssystä päähän. Siinä vaiheessa heräsin. Kauheita unia!!!!

Toivottavasti ens yö ei mee niin levottomasti. Anyway, tässä siis parhaat palat mun viikonlopulta! Palailen taas lähiaikoina :)

♥:lla Tea

18 Random Facts About Me & My Life

Mulla on tylsää ja koska musta on kiva kirjottaa itestäni niin tässä teille jotain hauskaa ja enemmän tai vähemmän kiinnostavaa tietoo minusta!

• Sanon varmaan 100 kertaa vuodessa, että nyt alkaa uusi elämä. Ootteko huomanneet ehkä bloginkin puolella tämän?? Nauretaan aina ystäväni kanssa, että sanon tota tosi usein, melkein joka viikko. Uusi elämä = urheilua, ei bailausta, hyvä ruokavalio jne. NYT oon viimein (ainakin hetkellisesti) onnistunut siinä :) Yks täysin alkoholiton viikonloppu takana ja toinen tuloillaan ! And I'm feeling stronger than everrrrr !

• Oon oikeesti hullu syömään jos sille päälle satun. Itekkin jopa ihmettelen miten pystyn välillä! Ja on jotkut muutkin sitä ihmetellyt. Esim. saatan joskus (darrassa tosin vain....) tilata perhepizzan itelleni. Vaan mulle ! Kerran Virossa tilasin Hesessä Mega aterian, mozzarellatikkuja ja nugetteja. Oon melko varma et söin kyllä kaiken. Oon hullu, I know.

• Mä en koskaan tykänny koululiikunnasta. Paitsi lukion vanhoista, tietty! Nykyään kun mietin niin ihmettelen miks en tykännyt. Ehkä siks kun olin laiska ja en koskaan voittanut MITÄÄN !

 • Mietin joskus millaista olis olla ruskee hiuksinen. Sit mietin, että mun blondin uskottavuus menis siinä enkä voi tehdä sitä.

• Kaikki dissaa aina mun telkkaria. En ymmärrä, mikä siinä on niin naurettavaa. Kun se on niin pieni??? Antakaa mun söpön pienen valkosen telkkarin olla. En ees kato sitä oikeesti koskaan mutta pidän sitä esim. aamusin päällä taustamöykkänä ettei tunnu niin tyhjältä ja hiljaiselta.


 • Oon nälkäsenä kauhee pain in the ass. Sillon ei ikinä mee mikään hyvin ja itekin oon alkanut tunnistamaan vaaralliset oireet että nyt pitää saada jotain joka nostaa vähän verensokereita.

•  Mulla ei oo mitään allergioita!

• Oon Rocky fani. En tykkää ns. miesten leffoista oikeen yhtään (toiminnat, pyssyt, tappelut jne) mutta Rockyt on aivan loistavia ♥

• Mua on tosi helppo huijata. Siis ihan pienetkin asiat! Oon itekki välillä ihan äimänä miten uskon aina kaiken niin helposti. Esim. joskus mun kaveri uskotteli mulle, että jos menee katsomaan poikaystävän armeijan valan vannomista, se tarkottaa sitä että seuraavaksi mennään naimisiin tai jotain sinne päin. Uskoin ihan täysillä ja mietin sillon 17-vuotiaana että voinko mä nyt edes mennä sitä kattomaan! :D

• Oon kunnon banaani hullu. Must ne on niin hyvii !

• Kun mä olin pieni niin mä nauhotin omaa radioasemaa c-kaseteille.

• Oon rakastunut Chuck Bassiin (Gossip Girl). Oon siis tälleen myöhäisesti alkanut sitä katsomaan Viaplaystä vasta koska oon toistaiseksi ollut vaan koukussa O.C:hen. Chuck ♥ ♥ ♥ Mä haluun sen. Pidin sitä aluks ihan yrjönä mut sit näin siitä ihanaa unta ja mun käsitys muuttui.

• Joskus jos mulla on vaikeuksia tajuta elokuvia ja jotain kohtauksia, mun on pakko laittaa se hetkeks pauselle ja kelata sitä taaksepäin että voin katsoa sen jutun uudelleen jotta ymmärtäisin. Mua jää häiritsee ihan hirveesti jos en tajua ja koko loppu elokuva/ohjelma menee pilalle sen takia.

• Yks mun lempi rakkauslaulu on Billy Joelin And So It Goes. Melkeen itkettää joka kerta kun kuulen.

• Hitaat bussikuskit saa mut raivon partaalle.

• Must aivastaminen on kivaa.

 • Mä pelkään piikkejä. Siis sellasia millä otetaan verta ja annetaan rokotuksia. Ihan pikku jutusta en anna verta, sit pitää olla aivan pakko että siihen ryhdyn.

•  Aina kun meen nukkuu, pitää mulla olla käden ulottuvilla vesipullo ja huulirasvaa. En pysty menemään nukkumaan ennenkun ne on siinä. Ennen oli myös nenäsuihke mutta onneks oon päässyt siitä eroon! Vicksin suihketta piti aina suihkasta kun jostain syystä mun nenä meni tukkeeseen ku aloin nukkumaan.

Nyt mua alkoi väsyttämään ja yritän huomenna herätä aikasin sekä yritän, HUOM. yritän päästä ennen töitä salille. Yritän olla vahva...!

♥:lla Tea

Mulla on asiaa

Moikka!
Mun on pakko tehdä tän ihanan vapaapäivän kunniaksi pienimuotoinen avautuminen tänne.

Oon viime aikoina lukenut sosiaalisestamediasta paljon ikäviä asioita. Oikeastaan lähinnä uutisten kommentointi Facebookissa on saanut mut ihmettelemään ihmisten käytöstä erittäin paljon. Viime viikonlopun kamala tragedia Herttoniemen hyppyrimäellä esimerkiksi sai mut niin suuttumuksen partaalle, kun porukka tosissaan syytti tätä menehtynyttä nuorta tyttöä uutisen kommenttikentässä. "Oma vika kun meni laskemaan!!!" oli monen mielipide tapahtuneesta. Myönnän, että itse otan kantaa välillä vaikka minkälaisiin asioihin mm. fb:ssä ja ilmaisen mielipiteeni kärkkäästi (lähinnä asioista jotka ärsyttävät, ihmetyttävät tai muuten vaan on pakko päästä ääneen jostain jutuista) mutta täytyy sanoa että hirveen mustavalkosia ihmisiä on tää meidän maa täynnä tänäpäivänä. Mun on vaikea ymmärtää, miten joku voi sanoa tosissaan ton kauhean onnettomuuden olleen täysin omaa tyhmyyttä ja että siitäs sai. Kamalaa mun mielestä. Ei käynyt ees mielessäkään alkaa syyttelemään ketään, ei uhreja eikä myöskään tosin sitäkään, joka on sen vaijerin asentanut. Enkä halua todellakaan ottaa edes kantaa koko asiaan sen enempää... Jotenkin tuntuu, että aina ollaan ettimässä syyllistä ja kaikki on itse aiheutettua: mitäs meni tekemään sitä ja tätä, oma on ongelmansa ja niin edelleen. Kauheen tylyä ja ihmettelen mihin ihmisyys on ylipäätään kadonnut?

Toinen "uutinen" (huomattavasti vähemmän tärkeä) oli tämä Henna Kalinaisen lihoaminen. Ensinnäkin se turhuus, että tuosta uutisoitiin (jos Seiskan juttuja edes uutisoinniksi voidaan kutsua), mutta se miten ihmiset tätäkin asiaa kommentoivat somessa:

":D:D:D tulipaha pari leukaa"
"Henna Kilonainen"
"Hyi saakeli"
"Ihminen on ihan ite ajanut ittensä julkisuuteen ja haluaa olla ihan ite kaikkien arvosteltavana. Se ketä leikkiin ryhtyy se leikin kestäkööt joten sanokaa vaan ja arvostelkaa ihan niin paljon mitä haluatte. jos vaikka olisi jokin sairaus ni tuskin se kaljalla lähtee...."

FOR REAL PEOPLE???? 

Siinä tuli just esille (jälleen kerran) tämä ai että, niin ihana, ja NIIN kulunut argumentti "iteppä on ajanut ittensä tähän tilanteeseen..." ja mietin vaan, että voiko kaiken tosiaan aina laittaa sen piikkiin, että kaikki on ihan itse aiheutettua ja näin ollen täytyy kestää kaikki mahdollinen kritiikki? Ja kun tuota aikuisten ihmisten läski mooses- läppää on tosi vaikea kutsua ainakaan kritiikiksi..... Musta ainakin noi kommentit on aivan kamalia ja kuullostaa ihan ihka oikeelta kiusaamiselta. Niin, siltä kuuluisalta kiusaamiselta, jonka kaikki tuomitsee suu vaahdossa somessa, mutta heti seuraavana päivänä haukutaan jotain ihmistä Facebookissa ja vielä omalla nimellä. Ei oo eka kerta kun oon tästä asiasta vauhkonnut, mm. Rosanna Kuljun Miss Helsinki ulkonäkökohu oli myös täysin tarpeeton ja täyttä p*skaa!

Se mistä oon huolestunut, on ihmisten empatiakyvyn puute tänä päivänä. Miten mustavalkoisia ihmiset ovatkaan eikä nähdä asioissa koskaan sitä toista puolta. Tuomitaan toiset tekemistään virheistä tai vaikkapa siitä, että olet yksinkertaisesti LIHONUT. Ihan sama ootko joku Seiskan julkkis tai tuntematon ihminen niin kaikki tollanen kommentointi julkisesti on niin rumaa.

Me ollaan kaikki vaan ihmisiä lopulta.

PS. olisin varmaan muuten taas fb:ssä julkaissut vastaavan manifestin, mutta halusin sanoa kerralla vähän enemmän ja ois tullut turhan pitkä päivitys ♥  En oo mikään wannabe maailmanparantaja mutta mun mielestä ihmiset vois vaan oppia kunnioittamaan toisiaan vähän enemmän. That's all. 

Peace & love. Hyvää yötä ♥
Tea

 

Don't Put Dirt On My Grave Just Yet...

Helouuu ♥
Viimein oon taas täynnä elämää. Niin paljon kivoja juttuja on käynyt et en kyl jaksa enää valittaa mun muka tylsää ja yksinäistä elämääni! Se oli vaan vaihe ja nyt on taas uusi vaihe käynnissä, nimittäin muutto :) Tää kämppä on ollut kyllä kiva ja ihana niin kauan kun oon tässä asunut sen reilu vuoden. Nyt vaan tuli sen verran parempi tarjous että ei sitä voisi olla ottamatta :) Kallioon muutan siis ja ai että miten IHANAA päästä lähemmäs keskustaa asumaan......... !

Tuntuu oikeesti näiden viimeaikaisten positiivisten tapahtumien olevan sellanen viimenen silaus kaikelle mitä mulle tapahtui viime kevään lopulla. Oon kyllä suurimmaksi osaksi elänyt vaan täysillä, mutta valehtelisin jos väittäisin että en olisi unohtanut jo kaikkea tai miettinyt asioita kesän aikana. Nyt alkaa vaan tuntumaan siltä, että oon viimein vapaa kaikesta vanhasta, ja etenkin nää hyvät asiat mitä on nyt käynyt tuntuu olevan just niitä juttuja jotka vie mut tästä edellisestä elämänvaiheesta eteenpäin. Avaan jälleen uuden sivun elämässäni uudessa asunnossa ja kaupunginosassa! 

Joskus sitä vaan herää jostain ihme unesta ja totean vaan (pitäis muistaa vähän useemminkin...), että oon niin super onnellinen, että mä elän mun omaa elämääni, ja mä oon just minä. En vois halutakkaan olla kukaan muu just nyt. Vaikeeta uskoa kun vielä viikko sitten masistelin jotain, outo vaihe... En kyl usko olleeni täysin tosissani. Se vaan sopi mun mielentilaan. Mut just nyt ei oo mitään syytä synkistellä: syksyllä matka, kohta uusi asunto ja mulla on niin ihana työkin! Palkkapäiväkin on huomenna, siinäkin yks hyvä syy olla onnellinen, hehe :D

Tässä siis tän päivän ehdoton ilosanoma. Vaikka pahoja asioita tapahtuukin, niin lopulta sut palkitaan jollain tapaa. Ite koen asian näin aina. Tosin välillä se on hyvin vaikea uskoa ja niihin hyviin asioihin voi mennä hetki aikaa, myönnetään, myönnetään... Mutta se sen jälkeinen elämä, kun kaikki on jo takanapäin.... This is the new beginning.

Nyt mä meen äkkiä suihkuun ja sitten suuntaan Sushilounaalle parhaan kaverin kanssa :) Maanantaivapaat on ihania ♥ Nauttikaa kesän viimeisistä hetkista ja hyvää viikonalkua kaikille ketkä luette mun elämäntarinoita täällä !

♥:lla Tea

Maanantai

Moikka :)
Tänään mulla oli vapaapäivä! Heräsin joskus myöhään ja iloiseksi yllätykseksi mun yksi ystäväinen oli tullut pienelle visiitille kotiseutuville Helsinkiin ja sovittiinkin heti aamusta (kun heräsin siis) että treffataan!
Pyyhälsin keskustaan ja pyörittiin kaupoissa sekä käytiin lounaalla. Sinä sovittiin sitten kans että hän lähtee mun kanssa syksyllä Alicanteen Espanjaan!!!! Oon ollut viime aikoina vähän masistelija. Oon pitäny mun elämää tylsänä ja yksinäisenä, esim. mun viime perjantain jännittävin ja siistein juttu oli kun ostin kaupasta Casinoarvan ja raaputin sen kotona. Voitin 5euroa ja menin ostaa sillä karkkia koska mua v*tutti kun olin pudottanu kalliin Macin korostuspuuterin lattialle ja se levis sinne. Että mua suretti. Sitten mä katoin loppuillan Gossip Girliä ja menin nukkumaan. Jee. Siksi tää matka piristi elämääni niin erityisen paljon ja olen taas iloinen ihmissielu :) Ihana päästä vähän palmujen alle pitkästä aikaa ja loistavassa seurassa ♥ ♥

Se oli sellanen päivä se ja hyvä päivä olikin :) Vaikka oonki taas yksin ja kotona mut nyt mul on jopa ihan kivaakin. Kuuntelen musaa, laulan ja kirjotan tänne. Joskus sekin on ihan ok.

Eipä mulla muuta :)

♥:lla Tea